Jalostuksesta
Jalostus on eläinkannan perinnöllisten ominaisuuksien parantamista valinnan keinoin.
Valitaan seuraavan sukupolven vanhemmiksi eläimet, joilla on toivottuja ominaisuuksia. Tavoitteena on lisätä toivottujen geenien osuutta rodussa, samalla myös karsitaan epätoivottujen geenien tai ominaisuuksien määrää.
Jalostuskoirien on oltava rodun keskitasoa parempia. Valinnan on oltava systemaattista, jalostustavoitteita ei voi muuttaa jatkuvasti, jotta edistystä tapahtuisi. Esimerkiksi lonkissa jalostukseen ei käytettäisi D-E tuloksen saaneita, jolloin pyritään kohti parempaa lonkkaa.
Ainakin jalostuskoirien tulisi saada mittaustuloksia toivottujen ominaisuuksien kannalta, jotta voidaan arvioida eläimen jalostusarvo. Tulosten perusteella voidaan arvioidan periytyvyyttä ja sitä miten jalostuksessa ollaan edistytty. Ilman mittaustuloksia ei voida puhua jalostamisesta.
Eläinsuojelulaki kieltää jalostuksen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille.
Jalostuskoiran on oltava terve. Ei vikoja tai sairauksia, jotka haittaavat normaalia elämää, ei toistuvia tai säännöllistä lääkehoitoa, tai erikoisruokavaliota. Tähän kuuluvat myös allergiat ja mystiset jatkuvat kutinat. Olisi suositeltavaa, että jalostuskoira olisi 2-3 vuotias ja sen vanhemmat 5-6 vuotiaita. (Vanhempien koirien käyttö suositeltavaa.) Jos koira ja sen vanhemmat ovat terveitä, koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Muun suvun terveys tulee myös huomioida.
Koirakohtaiset pentuemäärät on hyvä pitää kohtuullisina. On varottava yhden yksilön vaikutuksen kasvua koko populaatiossa. On myös suositeltavaa kriittisesti arvioida syntyneitä pentuja, ennen seuraavaa jalostuskäyttöä.
Perinnöllisen vaihtelun turvaaminen ei ole hyväksyttävä syy sairaan koiran tai todennäköisesti sairautta periyttävän yhdistelmän käytölle. Jos kriteerejä täyttäviä koiria on liian vähän, on risteytettävä terveemmän rodun kanssa.
Jalostusneuvojien peruskurssi 2013
Valitaan seuraavan sukupolven vanhemmiksi eläimet, joilla on toivottuja ominaisuuksia. Tavoitteena on lisätä toivottujen geenien osuutta rodussa, samalla myös karsitaan epätoivottujen geenien tai ominaisuuksien määrää.
Jalostuskoirien on oltava rodun keskitasoa parempia. Valinnan on oltava systemaattista, jalostustavoitteita ei voi muuttaa jatkuvasti, jotta edistystä tapahtuisi. Esimerkiksi lonkissa jalostukseen ei käytettäisi D-E tuloksen saaneita, jolloin pyritään kohti parempaa lonkkaa.
Ainakin jalostuskoirien tulisi saada mittaustuloksia toivottujen ominaisuuksien kannalta, jotta voidaan arvioida eläimen jalostusarvo. Tulosten perusteella voidaan arvioidan periytyvyyttä ja sitä miten jalostuksessa ollaan edistytty. Ilman mittaustuloksia ei voida puhua jalostamisesta.
Eläinsuojelulaki kieltää jalostuksen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille.
Jalostuskoiran on oltava terve. Ei vikoja tai sairauksia, jotka haittaavat normaalia elämää, ei toistuvia tai säännöllistä lääkehoitoa, tai erikoisruokavaliota. Tähän kuuluvat myös allergiat ja mystiset jatkuvat kutinat. Olisi suositeltavaa, että jalostuskoira olisi 2-3 vuotias ja sen vanhemmat 5-6 vuotiaita. (Vanhempien koirien käyttö suositeltavaa.) Jos koira ja sen vanhemmat ovat terveitä, koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Muun suvun terveys tulee myös huomioida.
Koirakohtaiset pentuemäärät on hyvä pitää kohtuullisina. On varottava yhden yksilön vaikutuksen kasvua koko populaatiossa. On myös suositeltavaa kriittisesti arvioida syntyneitä pentuja, ennen seuraavaa jalostuskäyttöä.
Perinnöllisen vaihtelun turvaaminen ei ole hyväksyttävä syy sairaan koiran tai todennäköisesti sairautta periyttävän yhdistelmän käytölle. Jos kriteerejä täyttäviä koiria on liian vähän, on risteytettävä terveemmän rodun kanssa.
Jalostusneuvojien peruskurssi 2013